Se on niinkuin kevät sitten virallisesti avattu, kun ollaan kerran vapussa. Ihan ei vielä ilmojen puolesta siltä täysin tunnu mutta eihän tässä nyt auta mikään muu kuin vaan odottaa niitä lämpimämpiä kelejä.
Minulle vappu tarkoittaa sekä suurta huolta että suurta iloa. Jostain syystä vappu on minulle se kansanjuhla, jolloin pelkään kaikista eniten, että isommille lapsilleni tapahtuu tuolla hälinässä jotain. Tästä syystä istun vappuaattona aina ihan kotosalla ja odotan koko illan, että he tulevat kotiin. En yksinkertaisesti pysty rentoutumaan ennen kuin ovi käy ja tiedän, että he ovat jälleen kerran selviytyneet hengissä. Ja nyt kirjoitan tätä blogiani aattoiltana klo 17.55 vichylasi ja pitkä ilta edessä.
Mutta huomenna sitten on minun vuoroni, sillä emännöin jo perinteeksi muodostunutta vapunpäivän WappuBrunssia kotonani. Ystäviä alkaa virtaamaan klo 11 eteenpäin ja sitä vilskettä riittää iltaan saakka. Perinteitä noudattaen päivään kuuluu paljon naurua, tanssia, aikuisille kuohuvaa ja Finnhitsejä ja lapsille ilmapalloja. Vappupäivä on minulle yksi vuoden parhaimmista päivistä, sillä se kokoaa kaikki läheiset ihmiseni yhteen. Ja olen ehdottomasti ollut aina sen kannalla, että kokoonnutaan nyt iloisissa merkeissä mieluummin eikä sitten vasta hautajaisissa.
Eli huomista odotellen ja kaikille oikein hauskaa (ja turvallista) vappua!